Tietokirjat

Kuinka oikeusjärjestelmä tuhosi Auerin perheen.

Anneli Auer vapautui miehensä murhasyytteestä heinäkuussa 2011, mutta hän ei aavistanut, että todellinen painajainen oli vasta alkamassa.

Vuonna 2013 oikeus tuomitsi Auerin ja tämän tuolloisen miesystävän pitkiin vankeusrangaistuksiin perheen lapsiin kohdistuneista rikoksista. Lasten kertomukset olivat keskeistä näyttöä. Myöhemmin lapset kertoivat valehdelleensa.

Oikeusmurha kertoo, miten poliisit, syyttäjät, lääkärit ja psykiatrit kehittivät kuvaelman saatananpalvonnasta ja hyväksikäytöstä. Myös lapset joutuivat kärsijöiksi prosessissa, jossa oikeuslaitos janosi tuomiota. Perhe hajosi. Kukaan ei ole ottanut vastuuta virheistä.

Sotahistoria konekiväärin tähtäimessä

Sotahistorioitsija Simo Liikasen Jalkaväen viikate valottaa suomalaista 1900-luvun sotahistoriaa konekiväärin näkökulmasta.

Konekiväärin ilmestyminen sotakentille 1900-luvun alussa mullisti maasodankäynnin periaatteet. Ylväästi taistelukentällä etenevät sotilasrivistöt ja ratsuväen rynnäköt kävivät mahdottomiksi, kun vastustajan konekiväärit sylkivät luotisadetta. Tämän sai kokea nahoissaan muun muassa Carl Gustav Mannerheim, kun Japanin sodassa vuonna 1905 konekivääri ampui häneltä hevosen alta.

Jalkaväen viikate kertoo, kuinka suomalaiset ovat sotineet konekivääreillä ja kuinka nämä aseet ovat vaikuttaneet suomalaiseen sodankäyntiin. Kirja kuljettaa ensimmäisestä maailmansodasta Suomen ja Espanjan sisällissotiin ja lopulta talvi- ja jatkosotaan, joissa konekiväärin merkitys niin sanottuna jalkaväen tykistönä alkoi hiipua sodankäynnin muutettua jälleen kerran muotoaan.

Liikanen kuvaa kirjassaan Suomen sotahistoriaa tuoreesta näkökulmasta ja samalla osoittaa, kuinka suuri vaikutus yksittäisellä sotateknisellä innovaatiolla voi olla.

Kiehtova matka suomalaisen kansanperinteen magiaan.

Hammaskivun hoitoa kuivatuilla tikankielillä, naapurin kalaonnen turmelemista karmivilla sammakkoarkuilla – noidat, tietäjät ja samaanit olivat yhtäältä arkisia apureita, toisaalta parjattuja pahantekijöitä. Miksi noitia pelättiin, ja mistä heitä syytettiin käräjillä? Miten entisajan noidiksi ja tietäjiksi tultiin, ja millaisia apuvoimia ja taikakaluja heillä oli käytössään?

Esivanhempiemme tietäjäperinteessä parantaminen, loitsiminen ja taikuus olivat osa jokapäiväistä elämää. Ukonvaajat, päivännäkemättömät ja sammakkoarkut paljastavat, kuinka yliluonnollinen valjastettiin arjen ongelmien ratkaisemiseen. Noidat ja tietäjät paransivat sairaita ja selvittivät varkauksia, mutta kunnioittamisen lisäksi heitä pelättiin ja vainottiin. Syytöksiä magialla vahingoittamisesta käsiteltiin käräjillä pitkään noitavainojen ajan jälkeenkin.

Perinteentutkija Pasi Klemettinen kertoo kirjassaan noitien ja tietäjien merkityksestä kansanperinteessä sekä tutustuttaa lukijan kymmeneen noitaan ja tietäjään, joiden maine on säilynyt tähän päivään asti.

Markku Tasalan Partisaanien sotavankina on koskettava tietokirja partisaanisodasta, sotavankeudesta ja sukupolvien yli ulottuvista traumoista. Kokemukset vankileireillä ja musertavat kuulustelut sekä Neuvostoliitossa että koti-Suomessa jättivät niin syviä haavoja, että niitä parannellaan vielä tänäkin päivänä.

Kesällä 1944 neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät kahteen lappilaiskylään, Seitajärvelle ja Lokkaan. Verisissä iskuissa tapettiin säälimättömästi naisia ja lapsia. Lokan asukkaista kuoli kolmannes, Seitajärvelläkin toistakymmentä ihmistä, ja kylien elinolosuhteet tuhottiin miltei täysin. Osa kyläläisistä ja itärajaa valvoneista suomalaissotilaista vangittiin. Seurasi pitkä ja raastava taival Neuvostoliittoon.

Partisaaneja torjuneessa joukko-osastossa palvellut Toivo Röninki haavoittui aiemmin keväällä ja menetti vankikuljetuksen aikana pakkasessa varpaitaan. Hän palasi sotavankileiriltä murtuneena ja pahasti nälkiintyneenä. Kotimaassa Röninki joutui kestämään vangittuihin kohdistuneita epäluuloja: Suojelupoliisi kuulusteli Röninkiäkin vakoilusta epäiltynä useaan otteeseen vielä 1950-luvulla.

Lokan kylästä kaapattua yhdeksänvuotiasta Varpu Mannista pidettiin puolitoista vuotta neuvostoliittolaisessa lastenkodissa. Lapsi sopeutui neuvostoarkeen lastenkodissa, ja hän koki, että hänestä pidettiin siellä huolta. Tuhotussa kotikylässä ei ymmärretty vankeusajastaan myönteisesti puhunutta lasta, ja hän joutui vaikenemaan. Varpu Mannisen ainutlaatuinen kertomus lastenkotiajasta Neuvostoliitossa on sotahistorian kirjoittamaton lehti.

Kymmenvuotiaan Sirkka Ollilan perhe pakeni Seitajärven verilöylyn keskeltä, mutta hänen kaksi sisarustaan jäi partisaanien vangeiksi – kohtalokkain seurauksin. Sisarusten tarina sai sinettinsä vasta vuonna 2006.

Usean vangiksi joutuneen kohdalla sotavankeus ei päättynyt rauhansopimukseen ja kotiinpaluuseen. Sopeutuminen rauhan oloihin ei ollut helppoa, ja monet kokivat, että sotavankeus jatkui koko loppuelämän.

Partisaanien sotavankina on erinomaista luettavaa sotahistoriasta kiinnostuneille. Markku Tasala on tutustunut kirjan henkilöihin ja näiden omaisiin toimittajantyönsä kautta. Lisäksi hän on haastatellut lukuisia tutkijoita sekä tutustunut arkistomateriaaleihin ja KRP:n salaiseen esitutkinta-aineistoon. Kirja valottaa aiemmin käsittelemättömiä puolia aiheesta, josta on viime vuosina kirjoittaneet muiden muassa Petri Saraste (Isäni vaiettu sotavankeus), Ariela Säkkinen (Pahinta oli kylmyys) ja Tommi Kinnunen (Kaarna).

Upean historiateoksen värikuvat tuovat toisen maailmansodan aiempaa lähemmäksi.

Toinen maailmansota on totuttu näkemään mustavalkoisena, mutta värikuvat sotanäyttämöiltä Normandiasta Karjalankannakselle ja Pearl Harborista Pohjois-Afrikkaan muuttavat sen, kuinka katsomme historiaa. Sotilaiden asepuvut saavat oikeat sävyt, tankkien ruosteläiskät nousevat esiin.

Näyttävä tietokirja esittelee Ranskan salamasodan, operaatio Barbarossan, Tyynenmeren laivastosodan, Saharan aavikkotaistelut sekä ratkaisun hetket Stalingradissa, Normandiassa ja Iwo Jimalla 150 väritetyn valokuvan ja tapahtumia kuvaavien kertomusten kautta. Yksi kirjan kohokohdista on Talin–Ihantalan taistelu Kannaksella 1944.

Kattava kokoelma kirjeitä maailman rakastetuimpiin kuuluvalta tarinankertojalta tarjoaa harvinaisen näkymän J. R. R. Tolkienin ajatusmaailmaan. Laajennettu laitos sisältää yli 150 ennen julkaisematonta kirjettä.

J. R. R. Tolkien oli 1900-luvun armoitetuimpia kirjeenkirjoittajia. Pitkissä, usein esseemäisissä kirjeissä hän selostaa Tarun Sormusten herrasta ja muiden kirjojensa taustoja, vastaa fanien kysymyksiin ja kertoo mielipiteitään maailman tapahtumista. Noin 500 kirjeen joukossa on myös paljon Tolkienin hyväsydämisiä viestejä perheenjäsenille ja ystäville sekä tiukkoja ohjeita kustantajalle ja kirjapainolle.

Liverpool – Legendat -teokseen on koottu tarinoita kymmenistä Liverpool FC:n tunnetuimmista pelaajista, päävalmentajista ja otteluista sekä kauden 2024-2025 -mestaruudesta.

Asiantuntevan tekstin ja upeiden valokuvien avulla voit tutkia ja löytää uudelleen ominaisuudet, jotka tekivät näistä pelaajista, päävalmentajista ja seurasta ikonisia, ja saat myös elää uudestaan hetket, jotka toivat mukanaan suuruuden.

Tämä kirja tarjoaa jokaiselle Liverpoolin kannattajalle jotakin, oli hän kiinnostunut sitten Kevin Keeganin, Kenny Daglishin ja Sami Hyypiän kaltaisista menneistä suuruuksista tai Mohamed Salahin kaltaisista moderneista jättiläisistä.

Yli vuosisadan ajan Liverpool FC on tarjonnut faneille satoja ainutlaatuisia persoonallisuuksia, lukemattomia unohtumattomia hetkiä ja joitakin kaikkien aikojen suurimmista urheilusaavutuksista. Vaatimattomasta alusta Luoteis-Englannissa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi noussut seura on kehittynyt ja muuttunut lähes tunnistamattomaksi alkuaikoihinsa

verrattuna. Menneiden aikojen jalkapallosankareiden saavutukset uhmaavat kuitenkin yhä ajan hammasta.

Uutta roolia rakentamassa
Kirja riittämättömyydestä, kasvusta ja rakkaudesta. Isille ja isien lähipiireille.

2020-luvun isiltä odotetaan paljon – ja ei mitään. Kirjassa isät kertovat, miten navigoida yhteiskunnan, perheen ja työelämän ristipaineissa samalla, kun rakentaa omaa identiteettiä isänä.

Isyys mullistaa miehen elämän. Vai mullistaako?

Vanhemmaksi tullaan kertaheitolla lapsen syntyessä, mutta syntymä ei tuo mukanaan vanhemmuuden taitoja tai tunteita.

Kirjoittajien ja kirjassa esiintyvien isien viesti lukijoille on rohkaiseva: omannäköinen, mielekäs perhe-elämä ja vanhemmuus syntyvät oman paneutumisen ja tekemisen kautta. Isille tulisi myös mahdollistaa tasa-arvoinen perhe-elämään osallistuminen, mistä ovat isien itsensä lisäksi vastuussa myös isien lähipiiri: puolisot, kaverit ja työnantajat.